Tieto ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sademääriin tarkentuuJulkaistu 07.08.2008, klo 14.28Linkki sivuilleIlmaston lämpeneminen muuttaa alueellisia sademääriä olennaisesti, tämä asia on ollut tutkijoiden tiedossa teoriatasolla jo kauan. Nyt muutoksesta on saatu myös havaintoihin perustuvia tietoja, kun Berkshiren yliopiston tutkijat kokosivat yhteen ilmastoa koskevia satelliittimittauksia 20 vuoden ajalta.
Havainnot koskivat trooppisten alueiden sateita, maanpinnan lämpötilaa ja ilman kosteutta sääilmiö El Ninon vaihdellessa. Näitä havaintoja verrattiin säätieteilijöiden tekemiin sääennustusmalleihin.
Tutkimuksen tulos oli, että sademäärät olivat selvästi mallien antamia sääennusteita suurempia. Tästä tutkijat päättelevät, että ilmaston lämmetessä sademäärät kasvavat olennaisesti maapallon sateisilla alueilla, kuivat seudut taas kuivuvat entisestään.
Mitä lämpimämpi ilma on, sitä kosteampi se myös on. Lämmin ilma imee itseensä kosteutta niin vesistöistä kuin maastakin. Tästä seuraa lisääntynyt pilvisyys ja edelleen lisääntyvä vesi- tai lumisade.
Tutkijat varoittavat, että lisääntyvät sateet paitsi aiheuttavat tulvia ja vaikuttavat ihmisasumuksiin ja talouteen, ne voivat muuttaa veden kiertoa koko maapallon mitassa.
Tutkimus julkaistaan Science-tiedelehdessä.
Heinäkuussa hollantilaiset ilmastotutkijat arvioivat, että ilmaston lämpeneminen yhdellä celsius-asteella lisää äärimmäisen voimakkaita sateita seitsemällä prosentilla. Tämä tutkimustulos on julkaistu Nature Geoscience -tiedelehdessä.
Tropiikin rankkasateet ovat voimistuneetLinkkiTrooppisten sateiden voimakkuus on lisääntynyt viimeisten 20 vuoden aikana, samaan aikaan kun ilmasto on lämmennyt, osoittaa brittiläis-yhdysvaltalainen analyysi. Lämpimään ilmaan jää enemmän vesihöyryä kuin viileämpään, joten näin voi odottaa käyvän ja myös ilmastomallit ennustavat tätä. Havaintojen mukaan sateet olivat kuitenkin selvästi voimakkaampia kuin ilmastomallien mukaan on odotettavissa. Ristiriitaisuus on syytä selvittää, tutkijat toteavat. Vika voi olla malleissa tai havainnoissa.
Ilmaston lämpeneminen pakottaa ihmiskunnan sopeutumaan aiemmasta poikkeaviin olosuhteisiin. Yksi vaikeimmista haasteista on varautua äärimmäisten sääilmiöiden kuten rankkasateiden, poikkeuksellisen kuivuuden, kuumuuden ja myrskyjen yleistymiseen.
Tutkijat käyttivät mallina Tyynellä valtamerellä esiintyvä luonnollisen El Niño-ilmiön aiheuttamaa säänvaihtelua. Muuttujina olivat trooppisten sateiden voimakkuus ja lämpötilat maan pinnassa samoilla alueilla sekä ilmakehän vesipitoisuus. Tutkittu ajanjakso alkoi vuodesta 1980. Apuna olivat säämittausten lisäksi satelliittikuvat ja tietokoneella tehdyt mallilaskut. Mitä lämpimämpi ilma oli, sitä voimakkaampia sateita tropiikissa esiintyi.
Havaintojen ja mallien välillä oli kuitenkin merkittävä ero, jonka syytä ei tiedetä. Ilmastomallit ovat erittäin mutkikkaita matemaattisia rakennelmia ja niiden hyvyyttä testataan jatkuvasti vertaamalla ennusteita toteutuneisiin sääilmiöihin. Jos mallit ennustavat niin keskeisen muuttujan kuin sateiden voimakkuuden väärin, ei muihinkaan ennusteisiin voi luottaa.
Pohjois-Afrikan kuivuus on pahenemassaLinkkiPohjois-Afrikan viimeisin kuivuusjakso vuosina 1999-2002 oli pahin yli 500 vuoteen, osoittaa puiden vuosirenkaiden paksuuteen perustuva arvio alueen lämpötiloista ja sateista vuodesta 1456 nykyaikaan. Arvion tehnyt kansainvälinen tutkijaryhmä toteaa havainnon osoittavan, että ilmaston lämpenemisen aiheuttama Pohjois-Afrikan muuttuminen kuivemmaksi on todennäköisesti jo alkanut.
Pohjois-Afrikan viimeisin kuivuusjakso vuosina 1999-2002 oli pahin yli 500 vuoteen, osoittaa puiden vuosirenkaiden paksuuteen perustuva arvio alueen lämpötiloista ja sateista vuodesta 1456 nykyaikaan. Arvion tehnyt kansainvälinen tutkijaryhmä toteaa havainnon osoittavan, että ilmaston lämpenemisen aiheuttama Pohjois-Afrikan muuttuminen kuivemmaksi on todennäköisesti jo alkanut.
Ilmaston lämpenemisen yhteydessä muuttuvat myös sateet ja Välimeren ympäristöön ennakoidaan entistä kuumempaa ja kuivempaa. Tunisiasta ja Algeriasta kerätyistä puiden vuosirengasnäytteistä saatiin ensimmäinen kattava arvio alueen sateista 1400-luvun lopulta nykyaikaan. Alueelta ei ole systemaattisia säätietoja kuin vasta 1900-luvulta ja erityisesti vuosisadan loppupuolelta.
Vuosirengasnäytteitä kerättiin sekä elävistä että kuolleista puista ja niitä otettiin kahdesta puulajista, setristä (Cedrus atlantica) ja männystä (Pinus halepensis). Kuivina vuosina vuosirenkaat jäävät kapeammiksi kuin kosteampina vuosina.
Pohjois-Afrikassa muutaman vuoden kuivat jaksot eivät ole harvinaisia, mutta mitä pitempi ja kuivempi jakso on, sitä pahemmin se tuntuu alueen taloudessa ja ihmisten elämässä. Viimeisin kuiva jakso oli vuosituhannen vaihteessa, 1999-2002, osana samanaikaista kuivempaa kautta koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Vuosirenkaista saatu tieto runsaan 500 vuoden sateista ja lämpötiloista auttaa tarkentamaan ilmastomalleja.
