Raviolitölkin ihme: 30 000 kilometrin matka pöytääsi - hinta alle euronhttp://www.talouselama.fi/uutiset/raviolitolkin+ihme+30+000+kilometrin+matka+poytaasi++hinta+alle+euron/a765120Raili Leino - Tölkillinen ravioleja lounaaksi. Hinta alle euron.
Tästä kaikki alkoi.Tuottaja Jonas Berghäll ja elokuvaohjaaja Katja Gauriloff killittivät pöydällä olevaa säilyketölkkiä ja päättivät selvittää, mistä sen eri ainesosat ovat kotoisin.
Tiedon hankkimiseen meni kaksi vuotta.
Berghäll ja Gauriloff kävivät myös itse katsomassa, mistä tölkin ainesosat tulevat. Tuloksena on elokuva Säilöttyjä unelmia. Sen tekeminen vei enemmän kuin toiset kaksi vuotta.
Lopputulos on ällistyttävä, jopa tyrmistyttävä.Brasilia, Tanska, Puola, Romania, Ukraina, Ranska, Italia, Portugali. Tässä vain pääainesosien lähtöpaikat.
Pienempiä ainesosia kuten metallin seosaineita, suolaa ja mausteita Berghäll ja Gauriloff eivät edes yrittäneet jäljittää.
30 000 kilometrin taival
Ainekset matkustivat yhteensä yli 30 000 kilometriä ja päätyivät yhteen jättimäisellä ranskalaisella elintarviketehtaalla. Sieltä ne lähtivät rekka- ja laivakyydillä Suomen ja muiden maiden marketeihin.
Tölkin metalli louhitaan Brasiliassa avolouhoksesta, jonka työoloja suomalainen ei oikein edes käsitä. Kaivinkone ruopii kiviä kuormaan. Louhikossa työläiset väistelevät kauhaa miten taitavat. Näky muistuttaa tapahtumia kehitysmaiden kaatopaikoilla.Siat syntyvät Tanskassa. Sieltä ne kuljetetaan itäiseen Saksaan kasvamaan 60 000 eläimen sikalaan.
Saksalaissikala puuttuu filmistä, sillä omistajat eivät päästäneet filmintekijöitä lähellekään.
Vertailun vuoksi: suomalaisessa sikalassa sikoja on keskimäärin tuhat, ja yhdellä osastolla röhkii 200 eläintä.
Saksasta siat rahdataan lahdattaviksi Romaniaan, missä työvoima on halpaa. Raviolin tomaattikastike peittänee stressilihan maun, sillä sikoja tökitään ikävästi sähköpiiskalla.
Naudat tulevat Puolasta, eikä teurastus ole kaunista katsottavaa sielläkään. Kaikki naudat eivät tainnu kerralla pulttipistoolin iskusta. Veri roiskuu.
Työtä sydämellä
Tomaatit kerätään valtavalla puimurilla Portugalissa. Vanhat koneet savuttavat, kasvinsuojeluaine leviää pellolla kerralla ehkä kymmenelle metrille. Halkpa työvoima on olennainen voimavara täälläkin. Kädet poimivat vinhasti linjalta raakoja ja huonoja tomaatteja pois.
Oliiviöljy on italialaista.
Kone ravistaa oliivipuuta. Puu ei sentään kilju. Oliiviöljytehdas on suuren mittakaavan kemiallista tuotantoa. Hinta on olennainen, eikä tölkkiravioliin uhrata kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä.
Kananmunat tulevat ranskalaisesta kanalasta, jossa kanat ovat lattialla melkein päällekkäin.
Vehnä viljellään Ukrainassa. Suuriin koneisiin totuttiin jo neuvostoaikoina.
Ihmiset tekevät silti töitään sydämellä, niin täällä kuin muuallakin.Gauriloff ei selosta, hän vain näyttää ja antaa ihmisten puhua. He eivät puhu työstään, vaan elämästään ja unelmistaan, joita on sillä vastenmielisellä vaimonhakkaajallakin. Mikähän voima muuten sai roskin teurastajan avautumaan avioliittokäsityksistään elokuvassa ja kertomaan, miten ja miksi mätki vaimoaan?
Yhtään tuotemerkkiä elokuvassa ei näy. Tarkoitus ei ollut nostaa ”framille” yhtään yhtiötä, vaan kertoa prosessista, joka koskee koko teollisuudenalaa.
Tuotteen alkuperä on haasteRuoan alkuperä kiinnostaa ihmisiä periaatteessa paljonkin.
Norjalainen Trace Tracker markkinoi nelisen vuotta sitten järjestelmää, jonka avulla yritykset pystyvät jäljittämän tuotteiden tuotantoketjun kokonaan. Lokakuussa 2007 astui voimaan EU-säännös, jonka mukaan kaiken EU:ssa myytävän kalan alkuperä on voitava selvittää. Sittemmin vaatimus on laajennettu koskemaan lihaa, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, oliiviöljyä ja hunajaa.
EU-parlamentissa alkuperämaata on vaadittu näkyviin myös meijerituotteisiin, makkaroihin ja valmisaterioihin, mutta EU-maiden ministerit torjuivat tämän vaatimuksen.
Ministerien torjuntareaktio on ymmärrettävissä, sillä ongelma ei ole yksiselitteisesti ratkaistavissa. Raviolipurkin valmistusmaa Ranska kertoo kokonaisuudesta vain vähän. Sianliha todennäköisesti merkittäisiin romanialaiseksi. Kertomatta jäisi, että sika kasvoi Saksassa ja syntyi Tanskassa.
Trace Tracker odotti saavansa asiakkaikseen ruokaketjun jäsenyrityksiä tai ketjusta kiinnostuneita yrityksiä ja organisaatioita ja uumoili alkuperätiedosta myyntivalttia.
Käytännössä useimmille ihmisille riittää vilkaisu pakkauksen pohjaan. ”Made in France” tai jopa vielä suuripiirteisempi ”Made in EU” saa heidät rauhoittumaan.
Brasilialainen liha saattaa muuttua marinadikylvyssä suomalaiseksi tuotteeksi. Sinapista tulee suomalaisen brändin ansiosta mielikuvatasolla suomalaista.
Sinapin viljelymaa voi olla liikesalaisuus, jota yritys ei halua paljastaa ulkopuolisille.Alkuperän jäljittäminen on vaivalloista silloinkin, kun yritykset yrittävät tehdä sitä itse. On rakennetava massiivisia tietokantoja ja yhdistettävä suuria ja erilaisia tietojärjestelmiä.
Mistä lohi tulee?Trace Trackerin merkittävimmät elintarvikealan referenssit ovat norjalainen lohi, tansanialainen kahvi, saksalainen rehu- ja ruoka-ainesjätti Basf sekä amerikkalainen, Disney-konserniin kuuluva ruokaketju Simexinter.
Lohi tulee Norjasta, mutta saattaa käydä Kiinassa leikattavana ennen päätymistään marketin tiskiin.”Säilottyjä unelmia” saattaa tehdä monista katsojista kasvissyöjiä, mutta kasvistenkaan tuotanto ei ole ongelmatonta. Espanjalaistomaatteja poimivat laittomat maahanmuuttajat Afrikasta.
Vedestä on pula, torjunta-aineista ei.Moni haluaa ratkaisuksi luomuviljelyä, jossa kanat kuopsuttavat onnellisina pihamaalla ja siat röhkivät lätissään. Valitettavasti tällaisilla menetelmillä voidaan ruokkia oma perhe, ei kokonaista kaupunkia. Nykyajan ihminen ei tule toimeen ilman teollista ruoantuotantoa. Ongelmia on siis pyrittävä ratkomaan.Ruoan lisäaineiden ja hiilijalanjäljen lisäksi ehkä pitäisi ottaa huomioon myös aterian kyyneljalanjälki. Jos boikotoimme raviolia, minne työllistyy romanialainen mustalaistyttö, joka nyt saa elantonsa polttamalla sianruhon karvoja?
